29.11.2016

Gerudo Valley (THE LEGEND OF ZELDA ROCK-COVERI BIISI)

23.11.2016

Don't Breathe (2016)



On joskus kiva yllättyä positiivisesti, jopa hirvittävän hypen jälkeen.

Don't Breathe on kauhu/jännäri aika hyvän Evil Deadin uusintaversion (2013) ohjaajalta Fede Alvarezilta. Leffassa kolme murtovarasta koittaa ryöstää sokean miehen (Stephen Lang) rahat, jotka hän sai korvaukseksi tyttärensä tappaneelta perheeltä. Paremman tulevaisuuden toivossa nuoret rosvot tunkeutuvat sokean miehen taloon tietämättä, että hän on sotaveteraani joka ei luovu rahoistaan ilman taistelua.

Kuulin paljon puhuttavan tästä leffasta ja miten jännittävä se on, mikä nosti odotukset aika korkealle. Ilolla voin todeta, että se ylitti silti odotukset. Kun murtovarkaat pääsevät sokean miehen taloon, alkaa todella kuumottava matka, mikä ei päästä otteestaan kuin vasta kun lopputekstit alkavat. Käänteitä löytyy, mutta niitä en aijo paljastaa.

Leffassa on todella klaustofobinen fiilis ja esim. nokkela kameratyöskentely auttaa saamaan todella toivottoman olon ryöstäjien puolesta. Sokea mies on todella karmiva ja kylmäverinen pahis, jonka naama ei ihan heti unohdu. Leffassa alustetaan minimaalisesti, mutta toimivasti hahmojen motiivit selväksi ja hahmot eivät tee helvetin tyhmiä päätöksiä, niin kuin joissain kauhuleffoissa on tapana. Hahmoista "välittää" ja ymmärtää, miksi he tekevät mitä tekevät, vaikkei heidän kanssaan olisi samoilla linjoilla.

Leffan paras puoli on kumminkin se, miten jännittävä se on. Asioita tapahtuu non-stop ja se pitää otteessaan hienosti koko ajan. Pituuskin on suht lyhyt (1 tunti  28 minuuttia) ja kun luulee että elokuva on loppukäänteensä näyttänyt, heittää se viisi lisää, jotka toimivat ainakin omasta mielestäni, vaikka jotkut ovatkin aika yliampuvia.

----------

+ Jännittävin elokuva pitkään aikaan
+ Hahmot ovat hyviä, Stephen Langin esittämä pahis varsinkin
+ Tekninen toteutus
+ Lyhyt, mutta räjähtävä

----------

- Näyttelijä Dylan Minetten "kauhunilmeet" on aika tyhmän näköisiä

----------

Ei ole oikein mitään lisättävää. Pelkään vain, että leffan suosio poikii liudan keskinkertaisia tai paskoja jatko-osia (kakkososa on jo julkistettu). But anyway, yksi vuoden parhaita leffoja, katso ihmeessä!

----------

4,5/5

13.11.2016

The Legend Of Tarzan (2016)



Uuden sukupolven Tarzan-leffa kiteyttää kaiken, mikä on vialla moderneissa, toimintapainotteisissa elokuvissa. Juoni ei kanna, hyvätkin näyttelijät hukkaavat kykyjään, paska CGI haisee (yleinen purnauksen aihe tässä blogissa) ja leffan unohtaa viidessä sekunnissa.

Elokuvassa seurataan Alexander Skarsgårdin esittämän Tarzanin kommelluksia Kongossa estämässä Christoph Walzin juonia ja Margot Robbien esittämää Janea pelastamassa.
Tarzan on leffassa jo päässyt sivistyksen pariin ja joutuu luottamaan eläimelliseen vaistoonsa jälleen kerran.

Jostain syystä leffassa näyttelee myös Samuel L. Jackson, joka "esittää itseään" jälleen kerran.

On vaikea edes koittaa lähteä muistamaan mitä elokuvassa tapahtui, sillä sitä ei voi tapahtumarikkaaksi kehua. Ensisekunneista lähtien, kun ruutuun pamahtaa riveittäin tekstiä on vaikea kiinnostua tapahtumista, eikä sitä auta laiskat näyttelijäsuoritukset. Esim. Christoph Walz, joka Tarantinon leffoissa on tulessa, on Tarzanissa pelkkä lässähtänyt paskakasa vailla persoonallisuutta tai kunnollista motiivia.

----------

+ Idea tehdä uusi Tarzan-leffa on ihan mielenkiintoinen...

----------

- ...Mutta mitään ei oltu toteutettu hyvin eikä persoonallisesti

----------

Jos olet nähnyt yhdenkään toiminta/fantasia -leffan 2010 -luvulla, olet nähnyt The Legend Of Tarzanin. Lattea ja persoonaton on hyvät sanat kuvailemaan tätä leffaa. Jälleen kerran eläimet ovat tietokoneilla tehdyt ja paskaltahan ne näyttävät. Kaiken lisäksi leffassa on pari todella outoa heittoa gorillan pallien nuolemisesta sekä pedofiliasta... What's up with that!?

----------

1/5

6.11.2016

The Shallows (2016)



En ole hirveästi hai-elokuvia nähnyt Tappajahain ja Open Waterin lisäksi, mutta jos ne ovat vähänkään sellaisia kuin The Shallows, ei kiinnostus ole kauhean korkealla.

Elokuvassa Blake Livelyn näyttelemä Nancy lähtee surffaamaan, hai tulee ja pakottaa hänet jäämään kiven päälle kaukana rannasta, koita siinä sitten selvityä. Tykkäsin, että juoni on pidetty suhteellisen simppelinä ja osittain elokuva onnistuu saaamaan katsojankin puremaan hammasta tiukan paikan tullen.

Mutta jos on hyvää, niin on paljon huonoakin. The Shallowsissa ei ole käytetty mitään nukke-efektejä tai oikeaa haita missään, pelkkää CGI:tä (jos ei lasketa oikeaa, koulutettua lokkia, joka siipirikon vuoksi on kivellä naisen kanssa). Kun haita kuvataan kaukaa ja varjot peittävät sen, on efekti tehokas, mutta kun elokuva sortuu näyttämään haita aivan liikaa lähikuvista, niin tietokoneen voi suorastaan kuulla jylläämässä grafiikkaa ruudulle. Tämä vie aivan liikaa elokuvan tehosta ja jännitys katosi loppua kohden täysin. Sen lisäksi loppua kohden hai käyttäytyi kuin joku Taru Sormusten Herrasta -hirviö, jota pökitti epärealistiset CGI-efektit.

Silloin kun elokuva yrittää luoda tunnelmaa, onnistuu se hienosti upeiden kuvakulmien ja trikkikuvien johdosta. Myös musiikin uupuminen lisää eristäytynyttä ja yksinäistä kauhun tuntua armottomassa tilanteessa. Mutta kun hain kanssa alkaa tapahtua, sekä alun surffikohtauksen kammottavan musiikkivalinnan johdosta ei elokuva pääse lähellekkään esim. Open Waterin tunnelmaa.

----------

+ Tunnelma ja jännät paikat (siis osittain)
+ Lokki on sympaattinen (JA OIKEA)

----------

- Tietokone-efektit
- EDM-musa, helvetin kuraa
- Täysin tarpeeton perhedraaman lisäys muuten hyvin simppeliin ja toimivaan juoneen

----------

The Shallowsissa on vain kerta kaikkiaan liian paljon huonoa, jotta sitä voisin suositella. Sääli, sillä kun elokuva on parhaimmillaan, on se todella upean näköinen, tunnelmallinen ja jännittävä. Tämä on yksi elokuva, minkä CGI pilaa itseltäni.

----------

2/5

1.11.2016

Devin Townsend - Only Half There (Kirja, 2016)



Devin Townsend on ollut itselleni erittäin tärkeä artisti vuosien ajan. Ensimmäisen kerran, kun kuulin hänen entisen bändinsä Strapping Young Ladin (SYL) Wrong Siden telkkarista, kiinnostus heräsi. Biisissä oli jotain todella omaleimaista ja keulahahmo Dev lauloi, huusi ja soitti aikas tykisti.

Aloin tutustumaan Devinin muihin tuotoksiin tarkemmin ja huomasin, että harvalla artistilla löytyy niin mielenkiintoista ja vaihtelevaa musiikkia rauhallisesta raivoisaan. Hänen extreme metal -bändinsä SYL:n lopetettua 2006 hän piti tauon, tuotti bändejä, teki teema-albumin avaruusolionukelle nimeltä Ziltoid ja vuonna 2009 aloitti neljän hyvin erilaisen albumin mittaisen projektin, millä on noussut uuteen loistoon ja Devin Townsend Project levyttää ja keikkailee edelleen ahkerasti.

Devin Townsendin manageri toi keikkatauolla pöydälle idean omaelämänkerran kirjoittamisesta. Haamukirjoittajaa kokeiltiin, mutta Dev ei pitänyt tuloksesta, koska tuntui oudolta kuulla oma tarinansa jonkun muun äänellä selitettynä, joten hän otti ohjat omiin käsiinsä ja kirjoitti ensimmäisen kokopitkän kirjansa.

Kirjan kappaleet on jaoteltu karkeasti tiettyihin osiin hänen uraansa. Alussa käydään läpi mm. lapsuus, teini-ikä ja aika Steve Vain laulajana sekä The Wildheartsin keikkakitarisina. Sen jälkeen kirja jakautuu kahteen pitempään yhtenäiseen osioon: SYL:n tarina alusta loppuun ja vasta tämän jälkeen puidaan Devinin soolouraa Strappingin aikana. Tämä kerronnallinen tyyli toimii mielestäni hyvin ja tarina pysyy kasassa, vaikka Devinin tekstissä on paljon sulateltavaa.

Ei sillä, että Devinin teksti olisi huonoa, mutta hän setvii albumeihinsa liittyviä seikkoja niin tarkkaan ja analyyttisesti, varsinkin tunnepuolella, että on hyvä ottaa yksi asia kerrallaan. Hän selittää pitkällisesti omista toivoistaan, peloistaan, motivaatioistaan ja kaikesta muusta näiden väliltä. Asioita ylianalysoidaan ja välillä tuntuu että Dev haluaisi vain sanoa että "fuck it, I am what I am", mutta samassa lauseessa hän ylianalysoi tämänkin väitteen monimutkaisin metaforein.

Eipä siinä, tällainen henkilö Devin on ja tämä luonne sopii täydellisesti hänen tekemäänsä musiikkiin, mikä voi parhaimmillaan/pahimmillaan olla musertavan monimutkaista. Kirja kumminkin raahaa kaikista analyyttisemmisissä kohdissa, mutta Devinin persoonallinen kirjoitustyyli saa, ainakin fanin, jatkamaan lukemista.

Mitään varsinaisia Törkytehdas-tyylisiä hullutteluja tästä kirjasta ei löydy, mutta jos haluaa syventyä paremmin albumien ja konseptien syntytarinoihin, on tämä kirja mielenkiintoinen ja kattava opas Devinin maailmaan. Hän kertoo asioista aika rohkeasti ja rehellisesti, myös henkilökohtaisista aiheista, mutta löytyy myös paljon hauskoja tarinoita ja pieru- ja alapäähuumoria, kuten Jay Lenon puhelin Devinin perseessä.

Kirjan loppupuolella on pienempiä kappaleita aiheista kuten live-showt, managerointi, kiertäminen ja lehdistöt ja muita, jotka todella tuovat Devinin maan pinnalle fanin näkökulmasta, kun aletaan lyömään kylmiä, rehellisiä lukuja ja faktoja sekä annetaan neuvoja musiikkialasta kiinostuneille, todella mielenkiintoista luettavaa! Kirja päättyy jumalattoman mammuttimaiseen loppuanalyysiin koko Devinin urasta ja mitä hän haluaa elämältään ja onko hän saavuttanut mitä hän on halunnut ja ja ja... Huh, tuntui, ettei kirja lopu ollenkaan! Mutta kun kirjan loppu tulee kuin tuleekin, jää hyvä fiilis ja tuntuu että tietää aiheesta, mikä kiinnostaa, taas enemmän. Niinkuin hyvän elämänkerran kuuluukin tehdä.

----------

+ Fanille manna
+ Paljon mielenkiintoista triviaa, mitä ei esim. haastatteluista käy ilmi
+ Devinin kirjoituskieli on omaperäinen ja hyvä, VARSINKIN ensimmäiseksi kirjaksi
+ Rehellinen ja mietiskelevä

----------

- Välillä aivan liian mietiskelevä ja tuntuu että punainen lanka katoaa pariin otteeseen ylianalysointiin ja asioiden toisteluun
- Varsinaisesta musiikin teosta teknisesti olisi voinut olla enemmän kerrottavaa

----------

On vaikea arvioida, saako uudempi Devinin kuuntelija tästä kirjasta minkäänlaista koppia, mutta fanille tämä on pakkohankinta ja odotan innolla mitä Devin Townsend projekteineen, sinfonineen ja ziltoidineen tekee tulevaisuudessa. Cos he's only half there!

----------

4/5

----------

Täytyy vielä itsekkäästi mainita, että myös arvostelun kirjoittaja löytyy kyseisestä teoksesta:

cool...