27.10.2016

Sausage Party (2016)



Jaa, että tällainen. Seth Rogenin ja Evan Goldbergin luotsaama kaveriporukka päätti sitten tehdä Pixar-tyylisen animaation, joka sisältää seksiä, väkivaltaa, kiroilua ja stereotypioita.

Elokuva siis kertoo super marketin tuotteista, kuten ruuista, kodintuotteista ja muunmussa alapesusta, jotka puhuvat kun ihmiset eivät ole paikalla, kuten Toy Storyn lelut. Tarinan keskiössä ovat Seth Rogenin ääninäyttelemä nakki ja Kristen Wiigin sämpylä, jotka toivovat jumalien (marketin asukkaiden) vievän heidät luvattuun ja upeaan "tuonpuoleiseen", joka paljastuukin kamalaksi valheeksi.

Tässä filmissä stereotypiat saavat kyytiä, kun ruoat ovat mallinnettu kaikkien mahdollisten kansallisuuksien karikatyyreistä, kuten meksikaani taco, juutalainen bagel tai muslimi... mikä lie leipä. Myös sokeaa uskoa jumaliin tai taivaaseen pilkataan. Stereotypiat ovat hauskoja, vaikka ehkä vähän kuluneita ja uskontokritiikki taotaan päähän vähän turhankin ilmeisesti. Tuntuu, että tämän porukan leffoissa ei ole oikein sävyjä kritisoidessa jotain, vaan kaikki asiat sanotaan niinkuin elokuvantekijät asian näkevät. Olen itse ateisti, eikä uskontokritiikki järisytä perustojani, mutta aiheesta saisi heitettyä nokkelamminkin läppää.

Seth Rogenin leffoista ominaista irrottelua ja improvisaatiota on selvästi vähennetty, kuten leffan kokopituutta, johtuen varmaankin siitä, että kyseessä on animaatio. Leffa tuntuu menevän eteenpäin reippaammin ja hitaita hetkiä ei ole niin paljon, kuin vaikka This Is The Endissä. Väkivaltaa on jonkin verran ja seksiviittauksia heitellään joka käänteessä. Hauskan niistä tekee se kontrasti, kun rivoudet tulee nakkien ja sämpylöiden suusta. Hauskuutta lisää se, että leffan CGI-ilme on tehty ja tuotettu niin, että se menisi ihan Pixarin lastenanimaatiosta. Moni on kritisoinut sitä, että hahmojen kiroilun teho katoaa 15 minuutissa, mutta itse näen sen niin, että hahmojen luonteeseen kuuluu härski kielenkäyttö, niinkuin Paksuna-, Pineapple Express- ja Superbad- leffoissa.

----------

+ Hauska ja rivo
+ Ääninäyttely
+ CGI:n autenttisuus
+ Loppukohtaus

----------

- Liian ilmeiset uskontopilkat
- Jotkut hassutukset huteja, mutta ei paljoa
- Jos on nähnyt tämän porukan muita leffoja, ei mikään varsinaisesti yllätä (paitsi ehkä loppukohtaus)

----------

Kokonaisuutena leffa naurattaa tasaisesti ja pystyy myös kohahduttamaan sisällöllään, varsinkin loppua kohden. Hieno homma, että saivat tämän epätodennäköisen leffan kasaan. Ei tästä mitään kuolematonta klassikoa sisällönsä puolesta tule, mutta idea on hauska ja huonoja läppiä on vähän. Suosittelen katsomaan!

----------

3,5/5

26.10.2016

Lights Out (2016)



Tänä vuonna on tullut mielestäni kaksi katsomisen arvoista kauhuleffaa - Conjuring 2 ja nyt David F. Sandbergin esikoispitkä Lights Out.

Pari vuotta sitten sosiaalisessa mediassa pyöri yllättävän hyytävä pariminuuttinen kauhulyhäri Lights Out, joka sai paljon huomiota ja klikkauksia osakseen. Niinkin paljon, että lyhytelokuvan ohjaaja pistettiin ohjaamaan myös kokopitkä versio.

Kokopitkässä, kuten lyhytelokuvassakin, päähenkilöitä terrorisoi olio, joka ei näyttäydy kun valoisan aikaan, mutta kun pimeä yllättää, kaikki menee päin vittua. Idea on suhteellisen omaperäinen ja todella tehokkaasti toteutettu, vaikka pimeän pelko ei ole varsinaisesti uusi juttu kauhuleffoissa. Jos Tappajahai sai ihmiset pelkäämään vettä ja Psyko sai ihmiset pelkäämään suihkussa käyntiä, niin Lights Outissa pimeän pelkääminen saa uudenlaisen, konkreettisen merkityksen (vaikkei selvästikkään yhtä isossa mittakaavassa).

Valitettavasti kauhuelokuvamaailmassa, jossa tuntuu että kaikki kikat on nähty, hautautuu Lights Out varmasti tusinapaskan alle. Asiaa ei myöskään auta, että myös Lights Outissa ei varsinaisesti keksitä pyörää uudelleen ja monia kliseitä viljellään siellä täällä, esim. pahiksen lookki on nähty tuhanteen kertaan (Ring, Kauna) ja säikyt toimivat useimiten, mutta ei aina. Ahdisatavaa tunnelmaa luodaan tehokkaasti, mutta ei tämä mikään Manaaja tai Insidious ole.

Leffan hahmot ovat keskivertoa paremmin kirjoitettu ja pari näyttelijäsuoritusta jää hyvin mieleen, kuten Teresa Palmerin vahva pääroolisuoritus sekä Maria Bellon hyytävä, mutta myötätuntoa herättävä rooli äitinä, kenellä ei ole kaikki ihan hyvin.

----------

+ Säikyt ja tunnelma ovat useimmiten pätevää kamaa
+ Näyttelijäsuoritukset hyviä, hahmot eivät ole ihan palikoita
+ Hienosti toteutettu hyytävä idea, mikä saa varmasti herkimmät pitämään valot päällä seuraavana yönä

----------

- Kliseinen pahiksen lookki
- Myös pahiksen "syntytarina" on aika pöhkö
- Kaikki toteutettu vähintään keskitasoa paremmin, mutta se viimeinen nipistys puuttuu
- Menettää turhan paljon tehoa toisella katselukerralla

----------

Ei tässä kauhuelokuvamaailmaa olla muuttamassa, mutta hienoa että uusia (tai ainakin uusilta tuntuvia) ideoita toteutetaan hienosti. Ei kannata missata!

----------

3,5/5

----------

Tässä bonuksena vielä linkki lyhytelokuvaan, mihin Lights Out -kokopitkä perustuu:
Lights Out (A short horror film)

18.10.2016

Alice Through the Looking Glass (2016)



Vittu mitä paskaa. Ihan oikeasti.

En usko että Tim Burtonkaan olisi ohjaajan penkissä saanut tästä täysin turhasta jatko-osasta mitään irti, koska käsikirjoitus, efektit ja hahmot ovat kaikki tylsiä, huonosti tehtyjä ja vitun ärsyttäviä. Green screen- kama varsinkin näytti ihan huoran pillulta ja sitä oli melkein koko elokuva.

Leffassa Alice palaa ihmemaahan tekemään juttuja... jes. Aikamatkustusta. Johnny Depp transuna. Borat.

Tosiaan, tällä kertaa mukana on hienoja komedioita tehny Sacha Baron Cohen, joka tuhlaa aikaansa. Ainoa leffan hauska osuus on Sachan aksentti, joka kuulostaa ihan Diktaattori-leffan Aladeenilta. Odotin koko ajan, että hän sanoisi jotain aborteista tai ydinkärjistä, mutta whatever.

En tiedä onko minulla varsinaisesti oikeutta arvostella leffaa, missä nukahdin kesken puolessaväliä, mutta huomioikaa, ettei minua väsyttänyt ENNEN kuin aloitin katselun.
Ja Johnny Depp... pidä vaikka kymmenen vuoden tauko leffoista tai jotain. Olit viimeksi hyvä Ed Woodissa (1994).

----------

+ Täytyy sanoa, että Liisan näyttelijä näytti ja kuulosti vähemmän kuolleelta tässä kuin aikaisemmassa

----------

- Kaikki

----------

Paska leffa. Älä tuhlaa rahaa tai aikaa tähän.

Velkku out!

----------

0/5

17.10.2016

Independence Day: Resurgence (2016)



Hmmm... Mitähän tästä nyt sanoisi? Olen todella kahden vaiheilla onko tämä ihan hauska rymistely vai perus kuraa.

Independence Day (ID4) on yksi merkittävimmistä tuhoelokuvista ikinä, jossa on persoonalliset hahmot ja upeat efektit, jotka eivät ole jääneet ajan rattaisiin. On hassua, että tälle saatiin jatko-osa tehtyä vasta nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen.

Independence Day: Resurgencessä (ID:R) on kulunut kaksikymmentä vuotta alieneiden hyökkäyksestä ja ihmiskunta on saanut valjastettua vierailijoiden teknologian omaan käyttöönsä, ja kaikki menee paremmin kuin hyvin. Kunnes alieneiden 20 vuotta sitten lähettämä hätäsignaali pääsee perille ja tuo mukanaan jotain vielä isompaa...

Mukaan on saatu muutamia ykkösosan hahmoja, jotka ovat elokuvan valopilkku. Heillä selvästi tuntuu olevan hauskaa palata vanhojen hahmojensa pariina, ja se näkyy suorituksissa. Uusia hahmoja on liuta mukana, osa siedettäviä ja osa jää täysin rymistelyn varjoon. Vitsit ja letkautuksetkin toimivat joka kolmas kerta.

Aluksi juoni tuntuu hirvittävän sekavalta ja paikasta toiseen hypitään helvetisti, mutta kun pitkällisen odottelun jälkeen jotain alkaa tapahtumaan, juoni selventyy hieman ja toiminta vie suht pätevästi mukanaan. Pienoismalliräjähdyksiä on turha odottaa, mutta Ronald Emmerichin aikaisemman 2012-elokuvan tyyliset CGI-efektit toimivat suhteelisen hyvin tuhokohtauksissa, tosin alienit näyttävät huonoilta.

ID:R on tyyliltään ID4:ään verrattuna paljon scifimpi ja seikkailuhenkisempi, tuhokohtauksia ei ole niin paljoa kuin luulisi. Kaupunkien tuhoa olisi voinut näyttää vielä selvästi pidempäänkin, mutta on kumminkin hyvä, tuoretta suuntaa on lähdetty hakemaan. Juoni on kokonaisuudessa ihan OK ja pitää mukanaan loppuun asti kohtuu hyvin, mutta mitään mullistavaa ei kannata lähteä odottamaan.

----------

+ Palaavat hahmot
+ Tuho näyttää hyvältä
+ Piti ainakin minut otteessa loppuun asti

----------

- Uudet hahmot korkeintaan siedettäviä
- Sekava alku
- Ei yllä lähellekkään ID4:n laatua

----------

Elokuvan lopussa annetaan ymmärtää, että jatkoa olisi luvassa, mutta tietääkseni järjestäen joka kriitikko on antanut tälle todella paskoja arvosteluita ja leffa ei tuottanut kauhean hyvin, joten saas nähä...
Mielestäni leffa ei ole niin paska kuin muut antavat ymmärtää, ID4:n ystävät löytävät mielestäni tästä varmasti jotain katsottavaa, mutta ei tämä todellakaan mikään mestariteos ole. Pöhkön kivaa scifi-menoa silti.

----------

2/5

16.10.2016

Evil Bastards From Hell - In The House In A Heartbeat (28 Days Later)



Elokuva-aiheeseen liittyen voisinkin jakaa aivan saatanan hyvän zombielokuvan ja sen jatko-osan ikonisen biisin bändini Evil Bastards From Hellin coveroimana (Originaalin biisin kynäilijä ja esittäjä John Murphy).

Aaargh!

14.10.2016

Mötley Crüe - The End (2016)



En olekaan ennen käynyt katsomassa keikkaa leffateatterissa! 12.10.2016 Tampereen Plevnassa oli kuitenkin mahdollista nähdä maailman pahamaineisimman rock-bändin viimeinen esiintyminen Los Angelesin Stables Centeristä isolta screeniltä. 

Ensimmäisenä täytyy sanoa, että oli outoa koittaa päästä jonkinlaiseen keikkatunnelmaan kun kaikki vaan istui ja tuijotti valkokangasta hiljaa. Ja hiljaisella olivat myös leffan äänenvoimakkuus, joka vei vähän vielä tunnelmasta pois.

Mutta itse keikkaan. Setti kattoi sopivasti koko bändin uran, poisluettuna "grünge crüet" ja New Tattoon. Pommit räjähteli, liekit roihusi ja Tommy Leen rumpuvuoristorata oli huikea - niin pitkään kun se toimi (silti Lee sai pidettyä viihdearvon korkeana). Vince Neilin laulukunto oli ihan hyvä, vaikka sanoja jäi välistä ja nuotinkorjauksia oltiin tehty. Nikki Sixx piti showta pystyssä ja Mick Mars riffitteli ja soolotteli hienosti, vaikka hänen varsinainen soolo-osuus setin keskimailla kuulosti jossain kohdin vähän kömpelöltä.

Kappaleiden väliin oltiin ripoteltu haastattelupätkiä bändin jäseniltä sekä kiertuemanagerilta, jotka olivat hauskoja, rehellisiä ja suht avoimia, mm. Tommy Leen segway-ajelu ja bändinjäsenten keskinäisten kemioiden ruotiminen.

----------

+ Mötley Crüe

----------

- Mötley Crüe

----------

Lyhyin ja kuvaavin arvostelu tästä julkaisusta on se, että tämä on julkaisu faneille. Porukan rakastamat biisit neljän rokkisankarin esittämänä viimeistä kertaa ikinä on jotain, mikä nostattaa tunteet pintaan sekä bändillä että faneilla. 

"Pro-arvostelija" voisi sanoa, että taustanauhaa kuluu, Vince ei pysty enää mihinkään, show menee biisien edelle, ynnä muuta shittiä, mutta se ei faneja kiinnosta, sillä Mötley ei ole arvostelijoiden bändi, vaan fanien bändi, joka viimeistä kertaa näytti sen, miksi se on myynyt miljoonia levyjä ja vetänyt isoimpia keikkoja ympäri maailmaa. Mutta kaiken on joskus loputtava ja tyylikkäämpää lopetusta ei olisi voinut toivoa.

Home sweet home, Los Angeles. The End.

----------

5/5

4.10.2016

The Conjuring 2 (2016)



Saw ja Insidious -elokuvien ohjaajan James Wanin vuoden 2012 The Conjuringista muodostui jättimäinen hitti, mikä ei toisaalta yllätä. Hyvin perinteisen kummitustalo-asetelmaan (jota Wan käytti jo tehokkaasti Insidiouksessa) oli saatu ympättyä myös hienot näyttelijäsuoritukset, piinaava tunnelma ja tehokkaat säikyt valtavirtaan sopivalla tyylillä, joten tietty jatkoa täytyy puskea ulos.

The Conjuring 2 vie pariskunta Ed ja Lorraine Warrenin tutkimaan Englannissa tapahtunutta riivaustapausta, jota myös "englannin Amityvilleksi" kutsutaan. Elokuvan henkilöt ja tapahtumat perustuvat löyhästi oikeisiin ihmisiin sekä tapahtumiin ja mukaan on saatu paljon pieniä yksityiskohtia verraten "oikeisiin" tapahtumiin.

Jos ensimmäisen Conjuringin on nähnyt, tuntuu kakkonen rakenteeltaan hyvin tutulta: ensin säikytellään, sitten kutsutaan Warrenit kylään, tutkitaan tapausta ja lopuksi taistellaan (plus karmiva sivuhahmo). Tässä ei itsessään ole formaattina mitään vikaa, karmivien kohtausten ja hienon näyttelyn siivittämänä, ellei aikaisempi Conjuring olisi tehnyt tuota kaikkea niin hienosti.

The Conjuring 2 ei ole missään nimessä huono jatko-osa, saatikka elokuva, mutta pari kertaa molemmat Conjuringit nähneenä täytyy sanoa, että ensimmäinen kestää katselukertoja paremmin. Kakkosessa on todella hyvin viety päähahmojen henkilökemioita eteenpäin ja muutama todella sydämellinen kohtaus löytyy, mutta pelottelussa on pieni ristiriita; joitakin piinaavia hetkiä ja säikkyjä olisi voinut viedä vieläkin pidemmälle, mutta toisaalta muutama kohtaus saa raapimaan päätä ja vie paljon tunnelmasta pois. Mutta kun säikyt toimii, ne todella toimii!

----------

+ Näyttelijät, hahmot ja henkilökemia
+ Pelottavaa kamaa löytyy kyllä
+ Se karmiva sivuhahmo... ugh.

----------

- Hieman ennalta-arvattava juoni
- Parit WTF-hetket vie tunnelmasta pois

----------

Vaikka arvostelu saattaa vaikuttaa suht negatiiviselta, on vaikea olla suosittelematta The Conjuring 2:sta kauhun ystäville, miksei vaikka muillekkin. James Wanista on muodustumassa (muodostunut?) modernin kauhun taitaja, jonka elokuvia kannattaa odottaa.

----------

4/5